Uncategorized

Moni meistä unelmoi omasta maasta nostetuista kesän perunoista, juuri poimituista makeista tomaateista tai vaikkapa laajasta yrttivalikoimasta, jolla maustaa kaikki ruoat. Tämä on kuitenkin monelle vain kaukainen unelma, varsinkin nykyaikana kaupungeissa eläville ihmisille. Monelta löytyy parveke, jossa osan viljelys-unelmistaan voi toteuttaa, mutta monelta ei löydy sitäkään. Sisäisen viherpeukalonsa saa kuitenkin kaivettua esille vuokraamalla viljelyspalstan kesän ajaksi. Se hauska harrastus itselle, sekä koko perheelle. Varsinkin lapset nauttivat, kun pääsevät mukaan kasvatuksen prosessiin ja heitä voi motivoida vielä lisää hankkimalla heille sopivat vaatteet https://kidsbrandstore.fi/, sekä muut varusteet.

Perehdymme tässä artikkelissa siihen, kuinka oman viljelyspalstan saa käyttöön, mistä sellaisen löytää, ja mitä tulee ottaa huomioon omaa palstaa hankkiessa.

Mistä vuokrata tai ostaa oma viljelyspalsta?

Viljelyspalstojen suosio kasvaa vuosi vuodelta enemmän ja tämän vuoksi uusia palstoja avataan joka kesä. Palstojen vuokraamisen ja käytännön asiat hoitaa yleensä kaupunki, mutta myös jotkin yhdistykset ja yksityiset tahot saattavat vuokrata tai myydä omia viljelyspalstojaan.

Tietoa oman alueen palstoista löytää helpoiten etsimällä tietoa netistä. Yleensä samalla alueella on useita tarjoajia, joten kannattaa tehdä hieman taustatutkimusta ennen palstan hankintaa. Eri tarjoajien välillä voi olla suuriakin eroja hinnoissa, sekä palstojen koossa. Varsinkin itselle sopivan palstan koko on hyvä olla tiedossa jo etukäteen.

Viljelyspalstojen vuokraajat huolehtivat tavallisesti paikan perusasioista, kuten kasteluveden saatavuudesta, sekä yleisten alueiden kunnossapidosta.

Mitä huomioida?

Palstaa valitessa on hyvä ottaa huomioon muutamia asioita ja omia tarpeita. Ensiksi on hyvä selvittää, kuinka pitkälle ajalle palstan vuokraus on mahdollista jatkaa, sekä onko sitä mahdollista ostaa omaksi joko heti, tai ajan kuluessa. Mikäli ei ole aiempaa kokemusta viljelystä, suosittelemme kokeilemaan ensin palstan vuokrausta, ainakin yhdeksi kesäksi. Näin sinulle selviää, onko viljely todella itselle mieluisaa puuhaa.

Jossakin vaiheessa saatat haluta ostaa koko palstan pysyvästi itselle ja tämä voikin olla järkevää, varsinkin jos olet istuttanut siihen joitakin monivuotisia kasveja tai kasviksia.

Palstan etäisyys omasta kodista on myös tärkeä seikka, sillä sen on oltava itselle helposti tavoitettavissa. Jos palsta on kovin pitkällä, saattaa sen asianmukainen hoito jäädä vähälle tämän vuoksi.

Mitä viljellä?

Vain mielikuvitus on rajana, kun puhutaan siitä, mitä omalla palstalla voi viljellä. Käytännössä kaikkea, mitä voit viljellä kesäisin Suomessa, on mahdollista kasvattaa omalla palstalla. Vinkkejä kasvatukseen löytyy netistä kasapäin. Toki viljeltäviä lajikkeita valittaessa tulee miettiä, mitä itse haluaa palstaltaan saada. Monet viljelevät perinteisiä vihanneksia, juureksia ja yrttejä, kuten perunaa, porkkanaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, tilliä ja monia muita.

Monet taas haluavat viljellä kasveja, kuten erilaisia kukkia, joilla piristää omaa kotia kesäaikaan.

Jokainen siis päättää itse, mitä haluaa palstallaan kasvattaa, ottaen huomioon tietysti muutamat rajoitukset, kuten palstan koon.

Viljelyspalsta on loistava tapa lisätä omavaraisuutta, sekä saada mukavaa puuhaa kesän ajaksi. Moni kokeilee palstaa yhden kesän, jonka jälkeen he palaavat takaisin viljelemään yhä uudestaan. Palstan hoito voi olla tapa rentoutua ja viettää rauhallista omaa aikaa yksin, tai sitten se voi olla koko perheen yhteinen mukava harrastus.

Read more

Lihakarja on nautakarjaa, jota kasvatetaan naudanlihatuotantoa varten. Lihakarjarodut ovat erityisesti lihantuotantoon jalostettuja rotuja, joiden jalostusominaisuuksia voidaan mitata useilla arvoilla. Näistä tärkeimmät ovat matala syntymäpaino, kasvu- ja rakenneominaisuudet, helpot poikimiset ja hyvät emo-ominaisuudet sekä terveysominaisuudet. Jalostusarvoja seuraamalla voidaan valikoida jatkojalostukseen eläimiä, joilla on parhaat ominaisuudet. Lihakarjan jalostuksen mittapuuna Suomessa käytetään indeksejä, joista lasketaan kokonaisjalostusarvo. Indeksit lasketaan kuudelle yleisimmälle rodulle.

Hereford

Herefordshiren kreivikunnassa Englannissa alettiin 1700-luvun loppupuolella kehittämään rotua, joka heikkoravinteisellakin luonnonlaitumella tuottaisi suurimman mahdollisen määrän lihaa jo nuorella iällä. Jalostuksen pohjana käytettiin brittiläistä punaista nautapopulaatiota. Hereford-eläinrekisteriä on ylläpidetty vuodesta 1846, ja nykyään ainakin 25 maassa pidetään yllä omaa rekisteriä. Ulkonäöltaan Hereford on kookas, punaruskea rotu valkoisella päällä ja rinnalla. Sonnit ovat kooltaan 1000 – 1300 kg. Hereford on rauhallinen ja ystävällinen rotu, jota on helppo käsitellä myös isoina laumoina. Hereford pärjää pelkällä korsirehulla luonnonlaitumilla myös kovissa pakkasissa. Suomen Herefordyhdistyksen sivuilta löytyy runsaasti tietoa rodusta.

Charolais

Charolais on kookas ja valkoinen tai kellertävä rotu, joka on peräisin Ranskasta. Mainintoja valkoisesta karjasta löytyy keltinkielisistä kirjoituksista jo 800-luvulta. Rotua on sekä sarvellisia että nupoja linjoja. Rodulla on hyvä lihakkuus ja erinomainen kasvukyky. Liha ei ole helposti rasvoittuvaa, siksi sonnit voidaan kasvattaa korkeisiin teuraspainoihin. Charolaissonnin koko voi olla 1200 – 1400 kg. Charoilais on Ranskan suosituin lihakarjarotu. Suomen Charoilaisnaudat ovat enimmäkseen kanadalaista, ranskalaista ja ruotsalaista alkuperää.

Aberdeen Angus

Aberdeen Angus on alkuperältään skotlantilainen rotu, jota on kehitetty Yhdysvalloissa. Rotu on musta, keskikokoinen ja luonnostaan sarveton. Rotu on tunnettu helposta poikimisesta, hyvästä luonteesta ja äidillisyydestä, eli hyvistä emo-ominaisuuksista. Se on myös erinomainen laiduneläin, joka tuottaa erityisen maukasta lihaa vaikka pelkällä korsiravinnolla. Aberdeen Angusta arvostetaan maailmalla erityisesti maukkaan pihvilihan ja marmoroitumisominaisuuden ansiosta. Se on vanhin Suomeen tuotu lihakarjarotu.

Limousin

Limousin on keskikokoinen, kullankeltainen tai ruskea liharotu, jonka alkuperä on Ranskassa. Limousin on siroluinen ja sen lihaprosentti on poikkeuksellisen korkea. Liha ei ole helposti rasvoittuvaa ja arvo-osien osuus kokonaislihamäärästä on huomattava. Suomeen Limousin-rotu on tuotu 1970-80 -lukujen vaihteessa, ja nykyään Limousin on Suomen suosituin liharotu keinosiemennyksessä.

Simmental

Simmental-rotu on alkuperältään Sveitsiläinen. Simmentalit ovat rauhallisia ja erittäin hyvin sopeututuvia, niiden rehunkäyttökyky on hyvä ja emo-ominaisuudet erinomaiset. Rotua kasvatetaan kaikissa maanosissa, ja niitä on yli 41 miljoonaa yksilöä ympäri maailmaa. Suomeen ensimmäiset naudat tulivat vuonna 1990. Rodun suosio kasvaa koko ajan. Simmental-emot ovat hedelmällisiä ja niillä on taipumus kaksosvasikoihin. Niiden poikimiset ovat helppoja ja niillä on myös eniten maitoa kaikista liharoduista. Simmentaleilla on hyvä rehunkäyttökyky, eikä voimakasta rasvoittumistaipumusta. Ne ovat hyväluonteisia ja helppoja käsitellä. Simmental on valkean ja ruskean kirjava, ja niitä on sekä sarvellisia että nupoja.

Highland Cattle

Highland Cattle eli ylämaankarja, on vanha Skottilainen nautarotu. Viitteitä karjasta Skotlannissa on jo 1500-luvulta, ja se onkin aikojen kuluessa sopeutunut karuihin oloihin. Siksi ylämaankarja onkin varsin sovelias myös Suomeen. Rodun nahka on tavallista nautaa paksumpi, ja myös sen karvapeite on kaksinkertainen. Sarvet ovat pitkät ja näyttävät. Ylämaankarja on hidaskasvuista, mutta toisaalta pitkäikäistä: emo voi vasikoida joka vuosi jopa 15 vuoden ajan. Ylämaankarjalla on vahva laumahierarkia ja -käyttäytyminen, ja siksi rotu ei sovellu sisätiloihin, eikä pieniin ulkotarhoihin, vaan se on omimmillaan suurilla laitumilla. Se on tehokas pusikoiden raivaaja, jolle kelpaavat myös havupuut.

Lihakarjan omistaja joutuu joskus hankkimaan pikaisesti käteistä, jolloin apuun tulevat rahoitusyhtiöt, kuten https://www.freedomrahoitus.fi/, jota käytetään paljon.

Read more

Trendit ohjailevat lautasemme sisältöä

Ruoka on eräs elämän osa-alueista, joissa trendit menevät ja tulevat. Koska ruokaa on nykyään ylen määrin saatavilla eikä sen hankkimiseksi tarvitse nähdä vaivaa, ovat olosuhteet otolliset erilaisille ruokavalioille, joiden luvataan pudottavan painoa tai pidentävän elinikää. Aluksi rasvan välttäminen oli kaikessa, jossain vaiheessa pyrittiin välttämään hiilihydraatteja ja lisäämään proteiineja, kunnes oli aika välttää lisäaineita ja e-koodeja.

Näyttää siltä, että eräs trendi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti eri variaatioineen. Siinä missä lääketiede ei vaikuta saavan aikaiseksi lopullista johtopäätöstä sen suhteen, mikä on terveellistä ja mikä ei, ovat kasvissyönnin perustelut ajasta riippumattomia. Osa perustelee valintaansa terveyssyillä, mutta Frilans Finans tärkeimpiä perusteita lienevät huoli ympäristön tilasta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Kuten Helsingin Sanomat toteaa, lihantuotanto vie yli 80 prosenttia maailman maatalousmaasta ja aiheuttaa 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Tästä syystä paineet kasvissyönnin lisäämiselle tuskin ainakaan vähenevät tulevaisuudessa.

Kasvisruokavalio on tullut jäädäkseen

Siinä missä aiemmat ruokatrendit vaikuttavat olleen pääasiassa Pohjoismaihin rajoittuvia, on kasvissyönti selvemmin globaali ”megatrendi”. Sen leviämistä edistävät myös eri maissa ja uskonnoissa käytössä olevat kiellot ja rajoitukset eläinten syömiseen liittyen. Erilaisten kasvisruokien ja -reseptien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina, ja aihetta tutkitaan edelleen tiiviisti, tavoitteena tuottaa terveellisiä ja ekologisia ruokia, jotka myös maistuvat hyvältä.

Vaikka kasvissyönti onkin lisääntynyt viime aikoina, eivät kaikki pidä kasviksista, vaikka niitä tarjottaisiin missä muodossa tahansa. Moni on kiintynyt lihan makuun, ja lihalla on kohtuullisesti syötynä monia hyötyjä, kuten esimerkiksi korkea proteiini- ja B-vitamiinipitoisuus. Ympäristöhuolet ovat johtaneet tiedemaailmassa ”tehokkaampien” eläinten etsimiseen: tavoitteena on löytää lajeja, jotka tuottavat eniten eläinproteiinia pienimmällä mahdollisella ruokintamäärällä.

Hyönteiset – vaihtoehto kasvis- ja sekasyönnin välillä

Hyönteisten käyttö ruokana ei ole mikään uusi asia, mutta nykymaailma on monella tapaa vieraantunut perinteisistä elämäntavoista koko elämämme teollistuessa. Aurora-lehden mukaan hyönteiset ovat osa ruokavaliota ainakin 40 maassa, ja ne eivät ole vastine pettuleivälle vaan herkkuruokaa.

Länsimaissa hyönteisruokavalio on kuitenkin törmännyt monenlaisiin haasteisiin. Paitsi että lainsäädäntö on kieltänyt hyönteisten käyttöä, myös asenteet ovat olleet negatiivisia hyönteisruokaa kohtaan. Koomisin esimerkki hyönteisruoan törmäämisestä sääntö-Suomeen lienee Ruohonjuuren ovela tapa kiertää lainsäädäntöä: hyönteisiä ei saanut myydä elintarvikkeena, joten Ruohonjuuri möi hyönteispurkkia koristeena.

Sittemmin lainsäädäntö on muuttunut, ja vuoden 2017 loppupuolella hyönteistuotteet saapuivat Suomessa kauppoihin. Ensimmäiset myynnissä olleet tuotteet olivat leipää ja erilaisia välipalatuotteita. Myynnin lisäksi myös tuotteiden valmistus on kovassa kasvussa maassamme. Erityisesti Pohjanmaa on kunnostautunut erilaisten sirkkojen kasvatuksessa.

Mihin hyönteisruoka menee tulevaisuudessa?

Hyönteisruokaa vaivaavat edelleen mielikuvat vastenmielisyydestä ja jopa ruoan epäterveellisyydestä. Tutkimustiedon karttuessa ja hyönteistuotteiden tullessa osaksi kauppojen hyllyjä on kuitenkin odotettavissa, että hyönteiset tulevat tänne jäädäkseen.

Kuitenkin, kuten kasvisruoan kohdalla, on selvää, että kaikki eivät tule käyttämään hyönteistuotteita. Sirkkapihvi ei tule koskaan voittamaan possusta valmistettua pihviä. Hyönteisruokailu on kuitenkin kasvava trendi, joka tuo uusia tuulia ruokapöytiimme ja tarjoaa uutta bisnestä ruokateollisuuteen. Hyönteisten tuottaminen voisi olla erityisesti Venäjän-pakotteista, huonoista säistä ja kannattavuusongelmista kärsineille sika- ja maitoyrittäjille uusi alku.

Read more