Suomi on maailman pohjoisin maa, jossa harjoitetaan laaja-alaista kasvin viljelyä. Suomen sijainti sekä sen ilmasto vaikuttavat kasvukauden pituuteen. Lyhyt kasvukausi vaikuttaa osaltaan myös siihen, että Suomessa kannattaa viljellä kasveja, jotka ovat sopeutuneet alhaisen tehoisaan lämpösummaan sekä korjuukuntoon nopeasti kypsyviä kasveja. Jokaiselle vuodenajalle on kasvukaudessa oma merkityksensä, jonka lisäksi edeltävän kasvukauden lopussa tulee alustaa tulevaa alkavaa kautta.
Pohjoisessa sijainnista on myös positiivisia puolia. Kesän pitkät ja valoisat päivät vauhdittavat kasvien kehitystä, sillä viljelykasvit ehtivät saada yllin kyllin energiaa auringosta vuorokauden aikana. Pitkä ja kylmä talvi ei aina ole huono asia, koska se puhdistaa pellot tuholaisista ja kasvitaudeista.
Terminen kasvukausi alkaa aina keväästä ja virallisesti silloin, kun vuorokauden keskilämpötila on kokoaikaisesti yli 5+ asteen ja aukeilta paikoilta on sulanut lumi. Tilannetta tulee kuitenkin seurata 10 vuorokauden ajan, sillä vuorokauden keskilämpötila saattaa vaihdella pitkään.
Keväällä viljelytyöt päästään aloittamaan vasta, kun pellot ovat kuivuneet. Peltojen kuivumista hidastaa kevään sateet sekä lumen sulamisvedet. Myös maan lämpenemistä pitää odottaa, tätä prosessia hidastavat yöpakkaset. Ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta suurin piirtein peltotöihin päästään huhtikuun puolenvälin jälkeen. Kylvötöihin päästään normaalisti toukokuussa. Keväällä ennen peltotöiden alkamista on hyvä vielä tarkastaa työvälineet, jotta ne ovat kunnossa.
Kun maa on lämmennyt ja pelloilla ei enää seiso vesi, voidaan aloittaa maanmuokkaaminen. Keväällä suositaan kevyempää maanmuokkaamista, joka tarkoittaa kultivointia tai äestämistä. Muokkaaminen nopeuttaa myös peltojen kuivumista, jolloin kylvötöihin päästään mahdollisimman aikaisin. Peltojen muokkaamisen jälkeen voidaan aloittaa kylvötyöt. Viljan kylvömenetelmiä on erilaisia ja ne voidaan luokitella muokkausmenetelmien mukaan. Yleisin käytetty kylvömenetelmä on suorakylvö. Suorakylvöllä voidaan kylvää 
muokkaamattomaan maahaan. Kylvön jälkeen pelto tulee vielä lannoittaa, mikäli ei ole saatavilla riittävästi luontaista lannoitusta.
Kesän maanviljelystöihin kuuluu muun muassa kasvinsuojeluruiskutusta, maanmuokkausta sekä kesantomaiden hoitoa. Eräs ruiskutuksessa huomioitava asia on mehiläiset. Mehiläistarhaus on yleistynyt Suomessa ja mehiläisten läsnäolo hyödyttää viljelijöitä, sillä ne pölyttävät peltoja. Mehiläiset ovat herkkiä, joten viljelysmaiden ruiskutukset tulisi tehdä aina niiden lentoaikojen ulkopuolella. Ruiskutuksia ei myöskään saa tehdä enää kukkivaan kasvustoon.
Loppukesästä odotetaan varhaisimpien viljojen tuleentumista eli sadon valmistumista. Yleisin puintiaika on elokuu. Vilja on valmista puitavaksi, kun se on tuleentunut. Säiden tulee olla myös suotuisat, sillä runsas sateinen kesä hidastaa sadon valmistumista. Puimisen jälkeen vilja tulee kuivattaa varastokelpoiseksi kuivurissa. Puimisen jälkeen pelloilla tehdään vielä maanmuokkausta sekä kylvetään syyskylvöiset viljelykasvit.
Talviaikana viljelijät suunnittelevat seuraavan vuoden viljelysuunnitelman. Viljelysuunnitelmassa kasvien vuorottelu on tärkeää, jotta maa säilyttää kasvukuntonsa. Lisäksi vuorottelulla pyritään muun muassa kasvitautien ehkäisemiseen sekä helpottamaan rikkakasvitilanteen hallintaa.