Biojäte herää eloon kerrostalokodissa

Keittiön biojäte ei ole pelkkää poistettavaa ainesta. Kahvinporot, vihannesten kuoret, hedelmien kannat ja ruoan tähteet sisältävät ravinteita, orgaanista ainesta ja mikrobeille sopivaa energiaa, jonka voi palauttaa kasveille myös kerrostaloasunnossa. Kun jäte muuttuu kasvualustan osaksi, parveke, ikkunalauta ja taloyhtiön piha voivat muodostaa pienen mutta toimivan ravinnekierron.

Moni epäröi sisäkompostointia hajujen, kärpästen tai sotkun vuoksi. Huoli on ymmärrettävä, mutta oikein valittu menetelmä ja säännöllinen hoito ehkäisevät ongelmat. Bokashiastia pidetään ilmatiiviisti suljettuna, kun taas matokompostori toimii hapekkaana, kosteana ja viileänä elinympäristönä. Kumpikaan ei normaalisti haise mädäntyneeltä, jos kosteutta, ilmanvaihtoa ja ruokintaa seurataan.

Kerrostalokotiin sopii erityisesti kaksi menetelmää. Anaerobinen bokashi fermentoi biojätteen maitohappobakteerien, hiivojen ja muiden tehokkaiden mikrobien avulla. Matokompostissa tunkiolierot hajottavat pieneksi pilkottua kasvisjätettä yhdessä aerobisen mikrobiston kanssa. Bokashi-lautaselta multaan -ajattelun ydin on sama kuin matokompostoinnissa: biojäte ei pääty elinkaarensa päätteeksi, vaan palaa kasvualustaan.

• Valitse bokashi, jos haluat käsitellä monipuolisesti erilaisia ruuantähteitä ja arvostat vähäistä päivittäistä huoltoa.
• Valitse matokomposti, jos elävä pienekosysteemi kiinnostaa ja haluat valmista madonlantaa ilman erillistä jälkikypsytysvaihetta.
• Varaa molemmille menetelmille paikka, jossa lämpötila pysyy melko tasaisena ja astiaa on helppo hoitaa.

Miten bokashi ja matokomposti toimivat käytännössä

Bokashi perustuu hapettomaan fermentointiin. Ruokajäte laitetaan ilmatiiviiseen ämpäriin kerroksittain bokashirouheen kanssa, painellaan tiiviiksi ja suljetaan kannella. Rouhe sisältää mikrobeja, joihin kuuluu muun muassa maitohappobakteereja ja hiivoja. Ne käyttävät biojätteen helposti hyödynnettäviä hiilihydraatteja, muodostavat happaman ympäristön ja rajoittavat mätänemistä aiheuttavien mikrobien toimintaa. Prosessi muistuttaa säilöntää enemmän kuin tavallista kompostointia, joten täyttynyt massa on aluksi fermentoitua esikompostia, ei vielä käyttövalmista multaa.

Matokompostointi eli vermikompostointi on puolestaan aerobinen prosessi. Tunkiolierot syövät orgaanista jätettä, kuiviketta ja niiden pinnalla elävää mikrobikasvustoa. Lierojen ruoansulatuksen tuloksena syntyy murumaista madonlantaa, joka sisältää kasveille käyttökelpoisia ravinteita ja runsaasti biologista aktiivisuutta. Rodale Instituten vermikompostointiopas suosittelee sisäkäyttöön erityisesti punaisia tunkiolieroja, koska ne viihtyvät lähellä pintaa ja lisääntyvät nopeasti.

Menetelmien nopeus ja lopputuote eroavat toisistaan. Bokashiämpäri täyttyy usein muutamassa viikossa, minkä jälkeen massa tarvitsee tavallisesti vähintään kahden viikon käymisajan ja erillisen multatehtaan. Matokompostori käynnistyy hitaammin, sillä lierojen on sopeuduttava uuteen kotiinsa, mutta hyvin toimivasta astiasta voi korjata madonlantaa yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Molemmat tavat vähentävät sekajätteeseen päätyvän biojätteen määrää ja pitävät hiiltä sekä ravinteita kasvualustassa. Niitä ei kuitenkaan pidä kuvata täysin päästöttömiksi järjestelmiksi, sillä tulokseen vaikuttavat muun muassa keräys, materiaalit ja käytetty energia.

Vertailussa bokashi ja matokomposti kerrostaloasujan arjessa

Kerrostalossa ratkaisevaa ei ole vain menetelmän ekologisuus, vaan myös arjen rytmi. Bokashi sietää tavallisesti viikonlopun poissaolon paremmin, koska suljettu ämpäri ei tarvitse ruokintaa joka päivä. Matokompostori vaatii enemmän havainnointia, mutta sen hoito on rauhallista, kun ruokaa annetaan pieninä annoksina eikä lieroja kuormiteta kerralla liikaa.

Ominaisuus	Bokashi	Matokomposti
Tilantarve	Yksi tai kaksi ilmatiivistä ämpäriä	Ilmastoitu laatikko, yleensä enemmän vaakapinta-alaa
Perustaminen	Ämpäri, hana ja bokashirouhe	Astia, kuivike, tunkiolierot ja mahdollinen kookoskuitu
Sopiva biojäte	Useimmat ruuantähteet, pieniä määriä lihaa ja maitotuotteita	Kasvisjätteet, hedelmät ja keittiön valmistusjätteet
Huolto	Rouheen lisääminen, tiivistäminen ja nesteen valutus	Kosteuden, ilmanvaihdon ja ruokinnan seuranta
Lopputuote	Hapan esikomposti ja ravinteikas bokashineste	Madonlanta ja mahdollinen valumavesi

Bokashiin voi laittaa esimerkiksi vihannesten ja hedelmien kuoria, leipää, pieniä määriä kypsää ruokaa, kukkia ja hieman eläinperäisiä tähteitä. Suuret luut, runsaasti nestettä, öljy, etikka, suola, tuhka, paperi, eläinten jätökset ja maa-aines eivät kuulu ämpäriin. Matokompostorin ruokavalio on herkempi. Sitrushedelmät, sipulit, valkosipuli, tuliset mausteet, suolainen ruoka, liha, maitotuotteet ja rasvaiset tähteet kannattaa jättää pois tai pitää hyvin vähäisinä. Hapan tai voimakkaasti maustettu bokashimassa voi myös häiritä lieroja, joten niitä ei syötetä suoraan tuoreella bokashilla.

Bokashinestettä syntyy, kun käynyt biojäte luovuttaa nestettä astian pohjalle. Se on hapanta ja tiivistä, joten sitä on laimennettava runsaasti. Turvallinen lähtökohta on vähintään 1:200, esimerkiksi teelusikallinen nestettä litraan vettä. Matokompostin valumavesi ei ole automaattisesti sama asia kuin ravinteikas matotee, eikä sitä pidä käyttää laimentamatta. Molempia nesteitä käytetään ensisijaisesti mullan kasteluun, ei suoraan syötäville lehdille.

Näin perustat toimivan bokashin pieneen keittiöön

Bokashi sopii hyvin kotiin, jossa biojätettä syntyy tasaisesti mutta säilytystila on rajallinen. Käytännöllisin ratkaisu on hanallinen, ilmatiivis ämpäri, jonka pohjalle neste pääsee valumaan. Kaksi ämpäriä helpottaa rytmiä: toinen täyttyy, toinen käy rauhassa. Lisäksi tarvitaan laadukasta bokashirouhetta, tiivistämiseen sopiva lasta tai paino sekä kannellinen laatikko myöhempää multatehdasta varten.

1. Kerää biojäte ja pilko suuret palat noin 2-4 senttimetrin kokoisiksi. Pienempi palakoko nopeuttaa fermentoitumista ja helpottaa massan tiivistämistä.
2. Levitä ämpärin pohjalle ohut kerros rouhetta, lisää biojätettä ja sirottele rouhetta jokaisen uuden kerroksen väliin. Sopiva määrä on tuotteen ohjeen mukainen, usein noin puoli tai yksi ruokalusikallinen litraa jätettä kohden.
3. Paina kerros tiiviiksi, jotta ilmataskuja jää mahdollisimman vähän. Pyyhi kannen tiiviste tarvittaessa ja sulje ämpäri heti täytön jälkeen.
4. Valuta nestettä hanasta säännöllisesti, esimerkiksi muutaman päivän välein tai astian ohjeen mukaan. Säilytä sitä vain lyhyesti, jos sitä ei käytetä heti.
5. Kun ämpäri on täynnä, sulje se ja anna massan käydä huoneenlämmössä vähintään kaksi viikkoa, mieluiten noin kaksi tai kolme viikkoa.

Hyvin onnistuneen bokashin tuoksu on hapan, etikkamainen tai käymiseen liittyvä, ei mädäntynyt. Valkoinen home voi olla harmitonta, mutta harmaa tai musta home, paha haju ja limainen massa kertovat yleensä liiallisesta hapesta, kosteudesta tai liian vähäisestä rouheesta. Lisää silloin kuivaavaa rouhetta, tiivistä massa ja siirrä se tarvittaessa nopeasti multatehtaaseen. Jos ämpäriin kertyy paljon nestettä, kuivaa biojätettä voi tasapainottaa rakennetta.

Käynyt bokashi sekoitetaan erillisessä kannellisessa laatikossa vanhaan multaan, osittain maatuneisiin lehtiin tai muuhun puhtaaseen kasvualustaan. Käytännöllinen lähtösuhde on noin yksi osa bokashimassaa ja yksi osa multaa, mutta valmista seosta ei kylvetä suoraan taimien juurelle, koska massa on aluksi hapan ja ravinteikas. Peitä seos paksulla multakerroksella ja anna sen kypsyä kosteana. Lämpimänä vuodenaikana prosessi etenee muutamassa viikossa, talvella viileässä parvekelaatikossa selvästi hitaammin.

Matokompostorin rakentaminen ja lierojen hyvinvoinnista huolehtiminen

Matokompostoriin tarvitaan oikeat asukkaat. Tavallinen pihamato tai kastemato ei yleensä viihdy keittiöjätteellä täytetyssä sisäastiassa, koska se on sopeutunut maaperään ja syvemmälle kaivautumiseen. Tunkiolierot, erityisesti Eisenia fetida ja Eisenia andrei, elävät luonnostaan orgaanisen aineksen pinnalla. Niitä voi hankkia kompostointiin erikoistuneelta kasvattajalta tai yhteisöltä, mutta ulkoa kerättyjä lieroja ei kannata siirtää sisäkompostoriin.

Astian on oltava riittävän leveä, jotta lierot löytävät ravintoa läheltä pintaa. Ilmanvaihtoaukot sijoitetaan niin, ettei sisältö pääse kuivumaan eikä kärpäsiä pääse helposti sisään. Pohjalle ja massan sekaan tarvitaan kosteaa, revittyä pahvia, kananmunakennoa, sanomalehteä tai kookoskuitua. Kuivike tarjoaa hiilipitoista rakennetta, sitoo ylimääräistä kosteutta ja antaa lieroille suojapaikkoja. Sopiva kosteus muistuttaa hyvin puristetun pesusienen kosteutta: massa on kostea, mutta siitä ei valu vettä puristettaessa.

• Sijoita kompostori varjoisaan ja rauhalliseen paikkaan, jossa lämpötila ei vaihtele rajusti.
• Aloita pienellä ruokamäärällä ja lisää jätettä vasta, kun lierot ovat asettuneet.
• Hienonna kasvisjäte ja hautaa se kuivikkeen alle, jotta hajut ja banaanikärpäset vähenevät.
• Peitä ruokintakohta aina pahvilla tai kuivikkeella.
• Lisää kuivaa pahvia, jos massa muuttuu märäksi, tiiviiksi tai haisevaksi.

Ruokinta tapahtuu yleensä pieninä annoksina noin viikon tai kahden välein, mutta sopiva rytmi riippuu lierojen määrästä ja lämpötilasta. Kasvisten kuoret, salaatin kannat, hedelmien pienet palat ja kahvinporot sopivat tavallisesti hyvin. Rasvainen ruoka, liha, maitotuotteet, suolaiset tähteet ja fermentoitu bokashi voivat aiheuttaa ongelmia. Myös sitrushedelmien ja sipulikasvien kanssa kannattaa olla varovainen. Liiallinen ruoka ei nopeuta prosessia, vaan alkaa helposti mädäntyä lierojen edessä.

Madonlantaa korjataan, kun astiaan on muodostunut tummaa, murumaista materiaalia. Työ voidaan tehdä valomenetelmällä: kaada sisältö pieniksi kasoiksi pöydälle, suuntaa valo päälle ja odota, että lierot siirtyvät alaspäin valoa pakoon. Poista pintakerros vähitellen ja kokoa lierot takaisin uuteen kuivikkeeseen. Sadon sekaan jää aina jonkin verran munakoteloita ja pieniä lieroja, joten täysin puhdas erottelu ei ole välttämätöntä. Madonlanta on väkevää, ja sitä käytetään yleensä sekoitettuna kasvualustaan.

Sadonkorjuu parvekkeelle ja ikkunalaudalle

Bokashimulta ja madonlanta ovat kasvualustan parannusaineita, eivät automaattisesti sellaisenaan käytettäviä kylvömultiakin. Bokashimassaa sisältävä seos voi olla aluksi hapanta, ja madonlanta sisältää runsaasti ravinteita. Sekoita bokashimassaa tai valmista bokashimultaa vanhaan kookos- tai turvepohjaiseen kasvualustaan esimerkiksi noin kolmannes, ja täydennä loppu tavallisella mullalla. Madonlantaa riittää usein ohuena kerroksena tai noin kymmenyksenä tilavuudesta, etenkin taimille ja ruukkukasveille.

Kypsä, biologisesti aktiivinen multa tukee parvekkeen tomaattien, chilien, yrttien ja viherkasvien kasvua, koska se parantaa kasvualustan rakennetta ja veden pidättymistä. Mikrobirikas kasvualusta ei tee kasvista automaattisesti tuholaisten tai tautien kestävää, mutta monipuolinen juuristoalue tukee kasvin kokonaiskuntoa. Yhdysvaltain ympäristöviraston kompostointiohje kuvaa kompostin hyödyiksi muun muassa maan rakenteen, vedenhallinnan ja kasvien ravitsemuksen paranemisen. Samat periaatteet ovat käyttökelpoisia myös pienissä ruukuissa, kun annostelu pidetään maltillisena.

Laimennettua bokashinestettä voi käyttää kasteluvedessä, mutta sitä ei pidä levittää suoraan kasvin lehdille. Matokompostin valumavesi käytetään vain hyvin laimennettuna ja ainoastaan, jos kompostori on toiminut hajuttomasti eikä neste ole pilaantunutta. Syötävien kasvien kanssa on tärkeää pitää ravinneliuokset mullassa ja pestä sato normaalisti. Lehtilannoitteena käytetään vain tuotetta, jonka ohjeistus nimenomaisesti sallii lehdille, sillä bokashineste on hapanta ja voi vaurioittaa lehtipintaa.

• Keväällä sekoita kypsää kompostimateriaalia vanhaan kasvualustaan ennen yrttien ja taimien istutusta.
• Kesällä lisää ruukkuihin pieniä määriä madonlantaa pintamullaksi ja seuraa kasvien väriä sekä kasvua.
• Syksyllä kerää käytetty kasvualusta talteen, poista kuolleet juuret ja käytä se uudelleen, jos siinä ei ole kasvitauteja.
• Talvella pidä bokashin multatehdas lämpimässä varastossa tai suunnittele jälkikypsytys kevääseen.
• Jos multaa syntyy yli oman tarpeen, sopikaa vaihdosta taloyhtiön viljelyryhmän, yhteisöpalstan tai naapurin kanssa.

Suomalaisessa kerrostaloasunnossa vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa erityisesti bokashin jälkikypsytykseen ja parvekkeen säilytykseen. Pakkasessa prosessi hidastuu tai pysähtyy, eikä märkä astia saa jäätyä niin, että se rikkoutuu. Sisällä voi pitää pienempää multatehdasta kannellisessa laatikossa, kunhan se sijoitetaan suojaan ja kosteutta seurataan. Näin ravinnekierto jatkuu myös talvella, vaikka varsinainen ruukkuviljely lepää.

Aloita oman kotisi ravinnekierto jo tänään

Bokashi sopii kerrostaloasukkaalle, joka arvostaa helppoutta, suljettua järjestelmää ja mahdollisuutta käsitellä monenlaisia ruuantähteitä. Matokomposti puolestaan sopii lukijalle, jota kiinnostaa elävä ekosysteemi ja kompostorin rauhallinen seuranta. Kumpikin menetelmä vaatii vähän välineitä, mutta onnistuminen perustuu ennen kaikkea oikeaan rytmiin: bokashissa ilma pidetään poissa, matokompostissa sitä pidetään riittävästi.

Yksi ämpäri tai pieni lierolaatikko ei yksin muuta kaupungin ruokajärjestelmää, mutta se muuttaa konkreettisesti yhden kodin materiaalivirtaa. Biojätteen mukana lähtevät ravinteet palaavat parvekkeen tomaateille, ikkunalaudan yrteille ja taloyhtiön yhteisille istutuksille. Kun laadukas multa kiertää asunnosta toiseen ja satokauden tähteet päätyvät uudelleen kasvualustaan, kerrostalosta tulee askel askeleelta syötävämpi, vihreämpi ja omavaraisempi. Aloita pienestä määrästä, seuraa materiaalin tuoksua ja kosteutta, ja anna oman kotisi ravinnekierron kasvaa kokemuksen mukana.