Luonnonmukainen viljely eli luomuviljely

 

Luonnonmukaisen viljelyn eli luomuviljelyn tarkoituksena on edistää luonnon monimuotoisuutta sekä luonnonvarojen suojelua. Luonnonmukaisen viljelyn keskiössä on viljelykierto, jossa eri kasvilajit vuorottelet. Viljelykasvien vaihtelulla saadaan parannettua maan viljavuutta sekä estettyä eroosiota. Lisäksi vuorottelulla ehkäistään kasvintuhoojien lisääntymistä ja säilymistä kasvustossa. Luonnonmukaisessa viljelyssä lannoitteena käytetään esimerkiksi kompostoitua karjan lantaa, kanankakkaa, kivijauhetta sekä veri- ja luujauhoa. Luomuviljelyssä hoidetaan kasvinsuojelu pääosin vuoroviljelyllä, mutta muita vaihtoehtoisia tapoja ovat lomittaisviljelyllä, biologisella torjunnalla sekä mekaanisella torjunnalla. Kasvuston aikana rikkaruohoja torjutaan muun muassa perinteisesti kitkemällä.

Tavanomaisesta viljelystä siirtyminen luomuviljelyyn ei tapahdu käden käänteessä. Aluksi viljelijän on luovuttava keinotekoisten aineiden käytöstä, jonka jälkeen hänen viljelyksillään on siirtymäaika. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin peltoja viljellään luonnonmukaisesti, mutta tuote itsessään ei ole vielä luomua. Peltoa pitää viljellä valvotusti ja luonnonmukaisesti vähintään kolmen kasvukauden ajan ja kolmannen kasvukauden sadon voi laadun tarkastuksen jälkeen myydä luomuna.

Eräs luomuviljelyn ongelma on sen suuri työmäärä verrattuna tavalliseen viljelyyn. Luomuviljelyn teettämä työmäärä on arviolta 30 % enemmän kuin tavallisessa viljelyssä. Lisäksi luomuviljelyn satotasot ovat tavallista viljelyä heikommat.

Luonnonmukainen viljely on Suomessa valvottua viljelyä. Suomessa luomuviljelyä valvovat Evira ja Ely-keskukset. Kaikkien luomuviljelijöiden tulee olla rekisteröityjä, jonka lisäksi edellytyksenä on säännöllinen ammatillinen kouluttautuminen.

Luomuviljelyä ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon. Luonnonmukainen viljely on saanut osakseen toisaalta negatiivistakin palautetta. Luonnonmukaista viljelyä on kritisoitu siitä, että sen ympäristövaikutukset eivät olisi niin hyvät kuin niiden luullaan olevan. Tutkimuksissa on osoitettu, että luomuviljelyn ympäristövaikutukset ovat paremmat hehtaaria kohden kuin tavanomaisilla viljelymenetelmiä käyttävien. Koska luomuviljely tuottaa heikomman sadon pinta-alayksikköä kohden kuin tavallinen viljely on sen ympäristövaikutukset tuotettua tonnia kohden huonommat.

Luomuviljelyn suosio on ollut viime vuosikymmenen aikana nousujohteinen. Vuonna 2015 luomutiloja oli Suomessa yhteensä 4215. Kaikesta peltoalasta 9,9 % oli luomualaa, mikä kattaa 224615 hehtaaria Suomen kokonaispeltoalasta. Suomen hallituksen ja maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on lisätä vuoteen 2020 mennessä luomuviljeltyä peltoalaa 20 %.

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*